Vastaus #1 - Tänään - 14:29:05
Hei taas hyvä Terho,Kiitos tekstistä, jota sain lukea kirjablogistasi. Myös Järveläinen ja Citymunkki
ovat esittäneet varsin kiinnostavia pointteja. Kiitos myös niistä.
Kuolenjälkeisen elämän pohdinta on vaikeaa. Mutta olen taipuvainen ajattelemaan
niin, että kuolemanjälkeistä elämää ei voi olla ilman kuolemaa, joka on totaalinen.
Millaista sitten on kuolemajälkeinen "olotila"? OsmoTiililä kuvaa kirjassaan Oma pääsiäiseni?
sitä varsin konkreettisesti, ikään kuin siellä voisi tavata vanhoja teologisia tai muita
kiistakavereita, ystäviä. Tiililän teksti on varsin soljuvaa ja paikoin jopa humoristista.
Hyvä niin, mutta onko kuolemanjälkeen mitään aikaa ja elämää sillä tavoin ymmärettynä
kuin usein kuvataan. Tuskinpa. Ikuisuus on minusta pikemminkin ajattomuutta kuin loputonta
tapahtumien ja ajanjaksojen perättäisyyttä.
Kannattanee pohtia myös sitä, että millaista yksilöllisyyttä voisi ylipäätään olla silloin, kun
me emme enää katsele kuvastimesta, vaan kasvoista kasvoihin omaa Luojaamme. Onko
silloin vain yksi substanssi, so. Jumala, joka varioi moninaisesti tai onko nytkään toisin,
vaikka siltä näyttäiskin? Ok se siitä.
Hobbes-analyysi on tekstissäsi erittäin tärkeä ja siksi on hyvä, että analysoit hänen käyttämiään
käsitteita ja tuot niihin hedelmällistä uutta sisältöä, tarkennusta. Mahti ja voima sanat viittaavat usein
johonkin supranormaaliin ( Ks. esimerkiksi uskontopsykologi J.B. Pratt ja hänen määritelmänsä uskonnosta),
siksi niiden sisältöä on tässä yhteydessä välttämätöntä ekplikoida
yksityiskohtaisesti. Niin teetkin, mutta myös tämä Sinun on ehkä myös hyvä huomioida tekstissäsi.
Kun puhut vapaudesta johonkin ja vapaudesta jostakin, niin on erinomaisen hienoa, että
kyseenalaistat usein vallitsevan käsityksen siitä, että näiden erottaminen toisistaan olisi
selkeää. Myös se, että taloudellisesti varakkaita usein pidetään itsestään selvästi vähemmän
filantrooppisina, empaattisina, kuin niitä, jotka ovat taloudellisesti köyhempiä, on vähintäinkin
huonoa ja älyllistä kyvyttömyyttä osoittavaa ajattelua. Tämän kumoamiseen voisit käyttää
jopa nykyistä enemmän huomiotasi tekstissäsi. Voisit siis kirjoittaa auki tätä teemaa ottamalla mukaan
joitain keissejä käytännöstä, joita tunnet tai me kaikki tunnemme.
Ystävällisesti Matti (Taneli)
Kiitos, Matti, tärkeistä pointeista, jotka varmasti pohdin tarkasti läpi jatkaessani tekstin tuottamista. -- Niin kömpelöä kuin se onkin, nämä puheenvuorot on toistettava kirjablogissa, koska en ole varma, että sinne osuja aina löytää tämän toisen keskustelun. Terho
1 comment:
Tekstissäsi pidot sen kun paranee. Vielä lyhyt kommentti kuolemanjälkeisestä elämästä. Augustinus kysyi, mitä oli ennen kuin aika luotiin. Aikahan on ensimmäinen luotu. Vastaus on, että Jumala ja ikuisuus ja samalla, että ei mitään, koska "ennen" on temporaalinen termi eikä ennen ajan luomista voi olla mitään ennen. Jos asiaa katsoo toisesta suunnasta, myös kysymys kuolemanjälkeisestä elämästä saa vastauksen, että sitä ei ole, koska "jälkeen" on temporaalinen termi ja kuolema merkitsee yksilön ajan loppumista. Kun tämän näkemyksen yhdistää käsitykseen uskonnollisesta kielestä, ollaan mielestäni oikeilla jäljillä. Uskonnollisen kielen ilmaisut ovat metaforia ja kuvia. Itse preferoin sitä, että ne ovat kuvia. Metaforassa on kysymys ominaisuuksien siirrosta. Klassinen, arabien esittämä esimerkki metaforasta on: tämä mies on paska. Kaikki metaforan käyttäjät tietävät, että niin ei ole vaan sen sijaan kahdella asialla on yhteisiä ominaisuuksia. Usko ruumiin ylösnousemukseen ei siirrä vain ominaisuuksia vaan esittää itsensä. Voimme kysyä, mitä luonnollisia ominaisuuksia Sibeliuksen 6. sinfonia esittää tai siirtää itseensä ja vastaus voi olla, että ei mitään. Se esittää itsensä. Samalla tavoin kristilliset uskomukset eivät välttämättä siirrä mitään luonnollisia ominaisuuksia itseensä vaan esittävät pelkästään itseään.
Post a Comment