Terho Jukalle: Mikä on leikki -- ote kirjasta Vihreä oikeudenmukaisuus

Hei, Jukka (nimimerkki)

Nopeimmin ns. kepeyden filosofiastani saa otteen kirjani Vihreä oikeudenmukaisuus (1999) avulla. Sen löytää kotisivujeni kirjoituksia/kirjat -osiosta. Sivuja uusittaessa näkyy kirjan tekstistä vain osa siirtyneen uusille sivuille. Sen tähden kävin hakemassa kirjan tekstistä sen osan, joka välittömimmin liittyy leikin käsitteeseen ja kepeyden filosofian muihin käsitteisiin.

Ote kirjasta Pursiainen, Terho: Vihreä oikeudenmukaisuus. Helsinki: Kirjapaja, 1999.

4. Leikin todellisuuskupla

Onneksi emme ole tuomittuja moisiksi pehmeän suhteellisuuden tarkoittamiksi toisistamme eristetyiksi ihmisatomeiksi. Ihminen on leikkivä olento. Meillä on synnynnäinen halu leikkiä eli olla yhdessä ja tehdä yhdessä asioita yhteisten sääntöjen määrittelemällä tavalla. Ihminen toimittaa tyypillisestsi vakavatkin asiansa toisten kanssa leikkien, noudattaen yhdessä ymmärrettyjä sääntöjä. Yhteisesti ymmärretyt säännöt ovat yhteistä perustaa.
Väitöskirjani alaotsikko kuuluu Keskinäinen osakkuus ja kepeyden filosofia. Ilmaus kepeyden filosofia tarkoittaa yhteiskunnallisten asioiden ymmärtämistä ihmiselämän leikkiluonteen näkökulmasta.

Herätteen kepeyden filosofiaan sain, kun aloin vuonna 1995 harrastaa paritanssia. Katselin tanssiravintolassa tangoa tanssivia pareja ihaillen ja kaiketi hiukan kadehtienkin tyylikkyyttä, jolla minua kokeneemmat kavaljeerit veivät lattialla daamejaan. (Kuva 3)
Tango oli aluperin eteläamerikkalainen taistelutanssi. Sitä tanssivat miehet keskenään. Tangon vuorot olivat erilaisia kamppailueleitä. Kun tangoa tanssitaan Suomessa, tangon vuorot ovat pikemminkin sovinnaisten kaavojen mukaisia flirttikuvioita. Niiden avulla näytellään miehen ja naisen välisiä suuria tunteita. Näihin tunteisiin vain eläydytään, ne eivät ole todellisia. Kyseessä on leikki, joka kestää vain sen tuokion, jonka aikana orkesteri soittaa esimerkiksi Satumaan. Soiton tauottua kavaljeeri vie daamin tämän pöytään. Hän kumartaa - joskus sitä jäykemmin, mitä kuumempi tanssi on ollut. Palataan arkeen. Aivan kuin kuulisi todellisuuskuplan puhkeavan: plops. Kavaljeeri, jota daami ei ole ennen tanssia mitenkään tuntenut eikä ehkä kohtaa enää milloinkaan, poistuu omaan suuntaansa.

Kun olin vielä noviisi tanssinharrastajana, pohdiskelin, miksei daami huuda miehen perään ja kysy: "Missä ovat nyt ne suuret tunteet, joita äsken mallasit?" Näyttäähän kavaljeerin käytös arkielämän näkökulmasta katsottuna epämoraaliselta, ei aivan rehelliseltä. Nähtävästi kavaljeerin ja daamin välillä on jonkinlainen salaliitto. He ovat yhdessä sopineet tangon ajaksi teeskentelevänsä jotakin, mikä ei ole totta. He ovat yhdessä sulkeutuneet leikin todellisuuskuplaan. Leikin todellisuuskuplassa ovat voimassa toiset säännöt kuin arkielämässä. Todellisuuskuplan ulkopuolella leikin säännöt eivät usein edes merkitse mitään.

Daami, joka vaatisi miestä vastaamaan arkielämässä tangoeleistään, toimisi itse asiassa moraalittomasti. Hänhän saattaisi noloon asemaan viattoman kavaljeerin. Tämä oli toiminut yhdessä sovittujen leikin sääntöjen mukaan, vaikka sopimus olikin sanaton, kummankin osapuolen ymmärtämä.

Leikin säännöt ovat kuitenkin voimassa vain leikin piirissä leikin ajan. Ne eivät päde todellisuuskuplan ulkopuolella. Leikin ajaksi, yhteisiin sääntöihin sitoutumalla, pääsemme pakoon pehmeää suhteellisuutta. Kun musiikki taukoaa, olemme taas suljettuina yksityisiin todellisuuskupliimme. Näin opettaa kepeyden filosofia.

Onneksi leikkejä on rajattomasti. Yhteisissä leikeissä elämme yhteistä elämää, leikin sääntöjen antamalla yhteisellä perustalla. Kepeyden filosofialla on runsaasti työtä, kun se osoittaa, kuinka leikin todellisuus läpäisee useimmat ihmisten elämässä tärkeimmät toiminnat, jopa talouselämän, politiikan ja median. Siellä, missä yhteiset säännöt vallitsevat, mielivalta ei ole vallalla.

5. Kepeyden filosofian peruslauseet

a. Leikkiä saa


Tangon todellisuuskuplaan sulkeutunut pari on yhdessä sopinut leikkivänsä sellaisten sääntöjen mukaan, jotka eivät sovellu arkielämään: yhdessä he mallaavat tangokappaleen ajan tunteita, joita oikeasti ei ole olemassa. Onko luvallista ryhtyä leikkimään säännöin, jotka saattavat olla jopa ristiriidassa niiden sääntöjen kanssa, joiden leikkijät leikin päätyttyä, arkielämässä, katsovat sitovan itseään?

Kepeyden filosofia perustuu peruslauseille, joita se ei yritäkään todistaa sitovalla tavalla. (Kuva 4.)Kepeyden filosofiassa on järkeä vain, jos leikkiminen on moraalisesti luvallista. Sääntö, jonka mukaan leikkiä saa, on kepeyden filosofian peruslause.

Lapset rakastavat korttipeliä, jonka nimi on fusku. Fuskussa fuskaaminen on sallittua. Se voittaa, joka fuskaa taitavimmin. Arkielämässä fuskaaminen on kiellettyä. Siitä huolimatta lapset ja aikuisetkin saavat pelata fuskua. Lapsista peli on hurmaava nimenomaan sen tähden, että siinä saa rikkoa arkielämän moraalisääntöjä. Itse asiassa fusku on tärkeä moraalikasvatuksen väline. Siinä lapset saavat tutustua moraalin sääntöihin epätavanomaisesta, jännittävästä näkökulmasta.

b. Sokeat leikit ovat kiellettyjä

Leikeillä on selvästi rajansa. Tangoa tanssivat eivät ole moraalisesti oikeutettuja eläytymään yhteiseen leikkiinsä sellaisella tavalla, joka loukkaa tanssijan vakavampia ja tärkeämpiä arkielämän sitoutumisia, esimerkiksi niitä sitoumuksia, joille hänen parisuhteensa perustuu. Leikkiä, joka rikkoo nämä leikin rajoitukset eli leikin moraaliset reunaehdot, kutsun sokeaksi leikiksi.

Yrittäminen on riskinottoleikki. Riskinottoleikki on luvallinen. Riskinottoleikillä on kuitenkin moraaliset reunaehdot. Sellaisia riskejä ei saa ottaa, joiden toteutuminen tekisi elämän jatkamisen mahdottomaksi. Yrittäjäleikki ei saa riistää omilta lapsilta äitiä tai isää. Kepeyden filosofian suuri ongelma on osoittaa, mistä löydämme leikkimisen moraaliset reunaehdot, jotka ovat leikin omista säännöistä riippumattomia ja valvovat kaikkia leikkejä.

c. Viattomia sivullisia ei ole

Aikuisten ihmisten yhteiselämään ei voi osallistua, jos ei osaa aikuisten leikkejä. Jo arkinen kohteliaisuus on usein aika tarkkojen sääntöjen hallitsema leikki. Sääntöjä on noudatettava, jos haluaa välttää ikävät ristiriidat ja yhteenotot tuntemattomien ihmisten kanssa. Small talk - seurallinen rupattelu - on harmittomien asioiden koskettelua esimerkiksi cocktail-kutsuilla. Rupattelun tarkoituskaan ei ole välittää tärkeää informaatiota. Pikemminkin rupattelu on kielen sanojen avulla tapahtuvaa toisen hyväilyä ja paijaamista. Sen tehtävänä on tuottaa yksinomaan yhdessä olemisen iloa.

Tuntemattomia kohdatessaan ihmiset noudattavat monia sääntöjä, joista eivät itse aina edes ole tietoisia. Helsingin kadulla vastaantulevaa nuorten miesten ryhmää ei katsota silmiin, koska siten provosoitaisiin joukko valitettavan usein käyttäytymään ikävällä tavalla.
On olemassa muutamia ihmiselämän hankalia asioita, joita kutsun elämän hirveiksi asioiksi. Aikuisten ihmisten on voitava käsitellä niitä keskenään. Aloitteen tekeminen näiden asioiden käsittelyyn on kuitenkin vaarallista. Toinen voi käyttää hyväkseen aloitteen tekijän suojattomuutta ja nöyryyttää häntä musertavalla tavalla.

Tyypillisin hirveä asia on seksi. Muitakin hirveitä asioita on. Suuri riippuvuus toisesta on hirveä asia ja raha-asiatkin ovat joskus hirveitä. On olemassa tyypillisiä leikkejä, joiden avulla näitä asioita voidaan lähestyä pitäen samalla turvallisuussyistä takaporttia auki.
Kyse on vihjaamisen psykologiasta, tai jos tahdotaan, flirtin logiikasta. Flirtti on keskustelua, jota käydään monimielisin sanoin. Sanoilla on toisaalta arkipäiväinen, turvallinen merkitys, toisaalta kuuma, hirveään asiaan viittaava merkitys. Kun vitsin nuorimies sanoo naiselle: "Lähdetkö kanssani meille etsauksiani katsomaan?", nainen voi tarttua kumpaan merkityksen tasoon haluaa. Mutta jos hän sivaltaisi miestä korvalle ja soimaisi tätä sopimattomasta ehdotuksesta, hän olisi heikoilla. Mies voisi itse vedota sanan arkipäiväiseen merkitykseen ja ihmetellä naista, jolla on moinen likainen mielikuvitus. Hirveistä asioista keskusteleminen olisi uhkarohkeaa, ellei käytössä olisi monimielisten ilmausten jättämiä takaportteja.

Rupattelun ja kohteliaan käytöksen säännöt sekä flirtin logiikka ovat kaikki asioita, joita aikuisten ihmisten on välttämätöntä osata. Jos heillä ei ole tarpeellista kykyä eli kompetenssia leikkiä näitä leikkejä, he jäävät aikuisten ihmisten sisäpiirin ulkopuolelle ja joutuvat jatkuviin ristiriitoihin toisten aikuisten kanssa.

Kun aikuisten ihmisten leikeissä ei ole viattomia sivustakatsojia, on lupa luottaa siihen, että myös toiset ymmärtävät säännöt ja leikkivät niiden mukaan näitä leikkejä. Huomaavainen mies sanoo naiselle usein kohteliaisuuden, joka on täyttä katetta vailla. Hän huomauttaa jotakin kaunista niin naisen ulkonäöstä kuin hänen asustaankin, vaikkeivät kumpikaan olisi kummoisia. Miehellä on oikeus odottaa, että nainen ymmärtää kohteliaisuuden kohteliaisuudeksi, vaikka ilahtuukin kauniista sanoista. Nainen, joka ottaa kohteliaisuuden liian tosissaan, on epäkompetentti, taitamaton aikuinen. Sellainen nainen on oikea kohteliaan miehen kiusankappale.
Meillä on oikeus odottaa kaikilta aikuisilta, että he ymmärtävät paitsi rupattelun ja kohteliaisuuden, myös mainonnan, propagandan ja median pelisääntöjä. Iltapäivälehden lööppi on tajuttava vain lööpiksi. Mainos on tajuttava vain mainokseksi.

Kepeyden filosofian kolmas peruslause ei kuitenkaan oikeuta moraalista vallattomuutta myyntimiehille, poliitikoille ja lehtimiehille. Toinen peruslausehan on edelleen voimassa ja se kieltää sokeat leikit. Leikeillä on rajansa. Flirtin logiikallakin on moraaliset reunaehtonsa. Emmekä voi esimerkiksi lapsilta odottaakaan sitä, että he olisivat jo vihkiytyneet aikuisten salaisuuksiin ja hallitsisivat flirtin logiikan. Tahoja, jotka eivät ole kompetentteja eli päteviä aikuisten leikeissä, on suojattava niiltä. Se on yksi tärkeä asia, jota emme jätä vapaitten markkinoiden hoidettavaksi.

d. Todellisuuskuplien ulkopuolella ei asu ketään

Sokeiden leikkien kieltäminen edellyttää, että on olemassa leikin omia sääntöjä velvoittavampia sääntöjä, jotka rajoittavat leikkimistä. Tangon huumassa ei ole lupa unohtaa sitoumuksia, jotka ovat voimassa omassa parisuhteessa. Tanssija itse tietää, että nämä sitoumukset ovat velvoittavampia kuin tangoleikissä voimassa olevat leikin säännöt.

Ihminen on ainoalaatuinen elävä olento: hän kykenee tarkkailemaan itseään samalla kun tekee jotakin ja ottamaan kantaa siihen mitä näkee. Tätä ihmisen kykyä ylittää itsensä, kohota tilanteensa yläpuolelle katsomaan itseään kutsun itseironian kyvyksi. Ihmisen itseironinen katse saattaa tavoittaa hänet itsensä leikkimässä leikkiä, joka on käynyt sokeaksi ja ylittänyt leikkimisen moraaliset reunaehdot. Itseironinen ihminen siis polttaa itsensä sokeista leikeistä. Omatunto on jonkinlainen itseironinen kyky sellaisessa ihmisessä, joka ei ole täysin sokaistunut leikkiensä huumassa.

Itseironinen katse on kuitenkin leikin todellisuuskuplassa leikkivän ihmisen oma katse, vaikka se on tulevinaan todellisuuskuplan ulkopuolelta. Todellisuuskupliensa ulkopuolelle ihmisellä ei ole pääsyä.

Kuplien ulkopuolella ei asu ketään. Ei ole sellaista perustusta, fundamenttia, jonka perustalta turvallisesti kaikkien kuplien ulkopuolelta käsin kukaan voisi arvostella objektiivisesti ja puolueettomasti toisten leikkejä. Mahdollisia näkökulmia on monia, ja ne ovat usein yhtä oikeutettuja.

Niitä ympäristölleen vaarallisia ihmisiä, jotka kuvittelevat niin voivansa arvostella toisten leikkejä kaikkien leikkien ulkopuolisesta näkökulmasta, kutsutaan fundamentalisteiksi. Fundamentalisteja on monenlaisia: kristittyjä ja islamilaisia, poliittisia, filosofisia jne. Kaikille heille on yhteistä, että he kuvittelevat katselevansa toisia ihmisiä ja elämää Jumalan objektiivisesta näkökulmasta, uskoivatpa Jumalaan tai eivät. Kaikki vihreätkään eivät ole voineet vastustaa Jumalan erehtymättömän näkökulman viettelystä.

Yhteiskuntaa, jossa kukaan ei kuvittele katsovansa asiaa etuoikeutetusta näkökulmasta, sanotaan moniääniseksi yhteiskunnaksi. Demokratia on käytännössä mahdollista vain sellaisessa yhteiskunnassa. Vihreän liikkeen on pitäydyttävä moniääniseen yhteiskuntakäsitykseen.
Sanan tarkassa merkityksessä tämäkään kirja ei ole aivan vapaa fundamentalistisista aineksista. Moraalisen perustan käsite on fundamentalistinen. Yritän osoittaa, että on olemassa mausta riippumaton moraalinen perusta: kaikkien leikkien ulkopuolelta jokaiseen leikkiin kohdistuu vaatimuksia, moraalisia reunaehtoja. Tämä käsitys on maltillista moraalifundamentalismia. Jotta se säilyisi maltillisena, on korostettava kovasti vapautta ja luovuutta, joille moraalinen perusta jättää runsaasti tilaa.