Pohtiessani, millaisina alistan tekstini keskusteluun, tulin siihen tulokseen, että ideaa palvelee parhaimmin luonnosten julkaiseminen hyvin viimeistelemättöminä. Mitä valmiimmiksi ne olen kirjoittanut, sitä mustasukkaisemmin ryhdyn puolustamaan niitä.
Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että työn kuluessa samasta tekstistä syntyy monta erilaista versiota. Kuinka paljon siitä on haittaa, selviää vasta kokemuksen mukana.
Tänään olen kirjoittanut viiden liuskan (Courier 12, riviväli 1,5, ei tavutusta) tekstiluonnoksen. Se on suuressa määrin kertausta siitä, mitä olen aiemmin kirjoittanut. Ainoa aivan uusi näkökohta on vähäinen huomio, jonka mukaan kuoleman jälkeisen elämän käsitteessä pitää olettaa joko sana kuolema tai sanan elämä sitaattimerkkien sisään: jommankumman pitää olla metafora.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment